Talvikenkien lämpö ei synny pelkästä paksusta vuoresta, vaan siitä, miten materiaali käsittelee jalan omaa kosteutta. Tämä artikkeli on tarkoitettu kaikille, jotka harkitsevat villaa ja huopaa talvikengissä tai ihmettelevät, miksi ”lämpimiksi” myydyt saappaat palelevat jo tunnin kävelyn jälkeen. Kun ymmärrät, miten villa, huopa ja kosteus toimivat yhdessä, osaat valita oikean vuorirakenteen ja pitää sen kunnossa koko talven.
Erot näkyvät käytännössä selvästi. Sama -20 asteen pakkanen tuntuu Rovaniemellä aivan erilaiselta kuin -5 asteen loskakeli Helsingissä, ja kumpaankin tarvitaan hieman erilainen ratkaisu.
Miksi villa ja huopa toimivat talvikengissä
Villakuidussa on luonnostaan kiharuutta, joka sitoo kuitujen väliin ilmaa. Eriste on juuri tämä ilma eikä itse kuitu. Huopa on villaa, jota on vanutettu kosteuden, lämmön ja mekaanisen hankauksen avulla tiiviiksi levyksi. Rakenne on kestävä, mutta myös tiheämpi kuin neulottu villa.
Villan tärkein ominaisuus talvikengissä on kyky sitoa kosteutta kuidun sisään. Villa pystyy imemään noin kolmanneksen omasta painostaan vesihöyryä ennen kuin se alkaa tuntua märältä iholla. Polyesterifleece taas päästää kosteuden kulkemaan kuitujen läpi, mutta ei varastoi sitä. Kun suljetussa kumisaappaassa ei ole mitään paikkaa, mihin kosteus voisi poistua, villa toimii puskurina, ja synteettinen vuori kastuu nopeammin.
Huopavuoria on käytetty pohjoisissa olosuhteissa vuosikymmeniä. Tunnetuin esimerkki on Sorelin Caribou-saapas, jonka irrotettava huopasisäkenkä on suunniteltu kovaan pakkaseen. Pehmeämpää huopaa löytyy Glerupsin huopatossuista ja -saappaista, joita käytetään myös esimerkiksi talvikalastuksessa.
Kosteus ratkaisee enemmän kuin pakkanen
Kokenut jalkineasiantuntija kysyy ensimmäisenä, hikoavatko jalat helposti. Vasta sen jälkeen hän kysyy, kuinka kylmässä kenkiä aiotaan käyttää. Jalkapohjissa on runsaasti hikirauhasia, ja aktiivisessa liikkeessä kosteutta syntyy paljon. Märkä eriste johtaa lämpöä pois huomattavasti nopeammin kuin kuiva.
Tyypillinen tilanne on tuttu monelle. Joku ostaa -40 asteeseen luokitellut saappaat, kävelee bussipysäkille ripeästi ja seisoo sitten 15 minuuttia odottamassa. Varpaat jäätyvät, vaikka saapas on paksu. Syy ei ole kylmyys, vaan hikinen vuori, joka on menettänyt eristävyytensä.
Tässä kohdassa villa ja huopa erottuvat edukseen. Ne kestävät kosteutta pidempään menettämättä lämpöä, mutta eivät loputtomiin. Huopavuori, joka on illalla jätetty saappaan sisään eteiseen, on aamulla edelleen nihkeä. Toinen päivä samalla vuorella on aina kylmempi kuin ensimmäinen.
Pelkkä materiaali ei siis ratkaise, sillä vuori pitää myös saada kuivaksi. Lisää kosteudenhallinnan perusteista kerrotaan artikkelissa kenkien haju ja kosteudenhallinta.
Myytti: paksumpi villasukka lämmittää aina enemmän
Tämä on yksi sitkeimmistä talvikenkiin liittyvistä uskomuksista. Jos kenkä on mitoitettu ohuelle sukalle, paksu villasukka puristaa jalkaa. Puristus heikentää verenkiertoa varpaissa ja litistää eristävän ilmakerroksen sekä sukasta että vuoresta. Tulos on kylmemmät jalat kuin ohuemmalla sukalla.
Ammattilainen aloittaa sovituksen aina niillä sukilla, joita talvella oikeasti käytetään. Varpaille pitää jäädä noin 1-1,5 cm tilaa, ja varpaiden pitää pystyä liikkumaan vapaasti. Jos kenkä tuntuu kaupassa ohuella sukalla täydelliseltä, se on todennäköisesti liian pieni talvikäyttöön.
Poikkeuksiakin on. Väljässä huopasisäkengässä, kuten Sorelin tai Kamikin malleissa, paksu villasukka voi täyttää ylimääräisen tilan ja vähentää jalan hankautumista. Kyse on silloin istuvuuden korjaamisesta eikä lisäeristyksestä.
Irrotettava huopavuori, kiinteä villavuori vai villapohjallinen
Vuorirakenteita on kolme päätyyppiä, ja jokainen sopii hieman eri käyttäjälle.
Irrotettava huopasisäkenkä on paras valinta pitkään ulkona oleskeluun kovassa pakkasessa: pilkkimiseen, porotöihin, työmaalle tai ulkoiluun lasten kanssa. Sen tärkein etu on kuivatus, sillä vuoren saa irti ja kuivumaan yön yli. Huono puoli on paino ja kömpelyys. Kaupunkikävelyyn ne ovat usein liian järeitä. Hintaluokka on tyypillisesti noin 120-250 €.
Kiinteä villavuori tai villasekoitevuori on yleinen nahkaisissa talvisaappaissa ja talvinilkkureissa. Se on kevyempi ja siistimpi, mutta sen kuivuminen kestää pitkään. Tällainen kenkä sopii parhaiten arkeen, jossa ulkona ollaan 30-60 minuuttia kerrallaan.
Villa- tai huopapohjallinen on edullisin tapa lisätä lämpöä. Suurin osa lämmöstä karkaa kylmää maata vasten jalkapohjan kautta, joten pohjallinen tekee yllättävän paljon. Villapohjalliset maksavat yleensä 10-30 €, ja niitä kannattaa hankkia kaksi paria vuorottelukäyttöä varten. Huomioi, että paksu pohjallinen vie 3-6 mm tilaa, joten se ei sovi jo valmiiksi tiukkaan kenkään.
Lisää talvikengän valintaan liittyvistä seikoista, kuten pidosta ja vedenpitävyydestä, löytyy artikkelista talvikenkien valinta.
Huopavuoren kuivatus ja hoito vaihe vaiheelta
Huopavuori kestää hyvällä hoidolla useita talvia. Huonolla hoidolla se kutistuu, kovettuu ja alkaa haista jo ensimmäisen kauden aikana.
- Irrota vuori saappaasta heti sisälle tultuasi, älä vasta aamulla.
- Kuivaa huoneenlämmössä tai matalatehoisella kengänkuivaimella, älä patterin päällä tai saunassa.
- Täytä märkä vuori sanomalehdellä ensimmäiseksi tunniksi, jos se on kastunut läpi.
- Pese vain, jos valmistaja sallii sen, ja silloinkin käsin viileässä vedessä villapesuaineella.
- Säilytä kesän ajan kuivana ja ilmavana, ei muovipussissa.
Kuumuus on huovan pahin vihollinen. Patterin päällä kuivattu huopa voi kutistua puolikkaan koon verran yhden yön aikana, eikä muutosta saa enää takaisin.
Yleisimmät virheet villan ja huovan kanssa
Ensimmäinen virhe on kuivata vuori liian kuumassa. Lopputulos on tuttu: vuori on kova, kutistunut ja hankaa kantapäätä. Moni luulee tätä kenkien kulumiseksi, vaikka kyse on kuivausvirheestä.
Toinen virhe on käyttää samoja saappaita joka päivä ilman tauon pitämistä. Kiinteällä villavuorella varustettu saapas tarvitsee 24-48 tuntia kuivuakseen kunnolla. Jos ulkoilet päivittäin, kaksi paria talvikenkiä vuorotellen kestää pidempään ja pitää jalat lämpimämpinä kuin yksi kalliimpi pari.
Kolmas virhe on yhdistää villavuori puuvillasukkaan. Puuvilla imee hikeä ja pitää sen iholla, joten villan kosteudenhallinta ei pääse toimimaan. Merinovilla- tai villasekoitesukka on oikea pari villavuorelle.
Myös loskakeli yllättää monet etelän kaupungeissa. Huopa ei ole vedenpitävä. Jos saappaan kumiosa ei ulotu tarpeeksi korkealle, sohjo imeytyy huopaan saumoista, ja silloin paraskin vuori menettää tehonsa.
UKK
Pitääkö villa lämpimänä, vaikka se kastuu?
Osittain. Villa sitoo kosteutta kuidun sisään ja tuntuu lämpimämmältä kuin märkä puuvilla tai fleece, mutta täysin märkänä senkin eristävyys heikkenee selvästi. Kosteuden puskurointi toimii hyvin, mutta läpimärkä vuori on aina kuivattava.
Voiko huopavuoren pestä pesukoneessa?
Vain, jos valmistaja ilmoittaa sen erikseen. Useimmat huopavuoret kutistuvat ja vanuvat koneessa. Turvallisin tapa on käsinpesu viileässä vedessä villapesuaineella ja hidas kuivatus huoneenlämmössä.
Riittääkö villapohjallinen tekemään tavallisesta kengästä talvikengän?
Ei pakkasella, mutta se jatkaa syksyn kenkien käyttöaikaa nollan tuntumaan. Pohjallinen eristää maasta tulevalta kylmältä, mutta ei korvaa vuorta, vedenpitävyyttä eikä talvipohjan pitoa.
Lämpimät jalat syntyvät kuivista materiaaleista
Villa ja huopa ovat talvikengissä edelleen vaikeasti voitettavia materiaaleja, koska ne sietävät jalan omaa kosteutta paremmin kuin useimmat synteettiset vuorit. Niiden etu kuitenkin katoaa, jos kenkä on liian tiukka, sukka on väärää materiaalia tai vuori ei koskaan ehdi kuivua.
Seuraavalla kerralla, kun sovitat talvisaappaita, ota mukaan oma talvisukkasi ja kysy myyjältä, irtoaako vuori. Se kertoo usein enemmän kengän käytännön lämmöstä kuin pakkasluokitus.