Kenkäkaupan jalkamittaus kestää yleensä alle viisi minuuttia. Silti se on usein juuri se vaihe, joka ratkaisee, istuuko uusi kenkäpari jalkaan vai jääkö se eteisen nurkkaan. Tämä artikkeli on tarkoitettu kaikille, jotka ostavat kengät aina samassa koossa, joiden jalkoja hiertää tai jotka valitsevat kenkiä lapselle tai talveksi. Artikkelista selviää, mitä hyvässä jalkamittauksessa ja asiantuntevassa sovituksessa tapahtuu ja miten mittaustuloksesta saa eniten hyötyä.
Hyöty on suoraviivainen. Kun pituus, leveys ja jalkaholvin muoto tiedetään, kenkiä ei tarvitse arvata kokonumeron perusteella. Hiertymät ja mustuneet varpaankynnet vähenevät, ja kalliit talvikengät pysyvät käytössä ostotalven jälkeenkin.
Mitä kenkäkaupan jalkamittauksessa oikeasti mitataan
Moni olettaa, että jalkamittauksessa selvitetään vain jalan pituus. Pituus on kuitenkin vasta lähtökohta. Kokenut myyjä katsoo myös jalkaterän leveyttä päkiän kohdalta, jalkaholvin korkeutta, nilkan asentoa ja sitä, kumpi jalka on suurempi.
Perinteisin väline on metallinen Brannock-mittalevy, jolla mitataan sekä kantapään ja varpaan välinen pituus että kantapään ja päkiän välinen etäisyys. Jälkimmäinen on yllättävän tärkeä tieto. Jos päkiä osuu kengän taivekohdan väärään kohtaan, kenkä taittuu jalan alla oudosti, vaikka pituus olisi kohdallaan.
Suuremmissa urheilu- ja kenkäliikkeissä esimerkiksi Helsingissä, Tampereella ja Oulussa on yleistynyt 3D-jalkaskanneri. Se mittaa muutamassa sekunnissa pituuden, leveyden, jalkapöydän korkeuden ja holvin muodon molemmista jaloista. Skannaus on tarkka, mutta se kuvaa jalan seisoma-asennossa ja paikallaan. Kävelyä ja kengän sisällä tapahtuvaa liikettä se ei näe. Siksi skannerinkaan tulos ei korvaa sovitusta.
Lasten kenkäkaupoissa käytetään usein lasten jalkamittaria. Saksalaisperäinen WMS-järjestelmä jakaa lasten kengät kapeisiin, keskileveisiin ja leveisiin lesteihin, ja monet lastenkenkämerkit, kuten Ricosta, ilmoittavat leveyden tuotteissaan sen mukaan.
Asiantunteva sovitus askel askeleelta
Mittaustulos kertoo, mistä koosta aloitetaan. Sovituksessa selviää, mikä malli jalkaan oikeasti sopii. Ammattilainen etenee yleensä samassa järjestyksessä:
1. Mittaus seisaaltaan, molemmista jaloista. Paino jakautuu tasaisesti, jolloin jalkaterä levenee ja pitenee luonnolliseen käyttömittaansa. Istuen tehty mittaus antaa helposti puoli kokoa liian pienen tuloksen.
2. Isomman jalan mukaan valinta. Jopa puolen koon ero jalkojen välillä on tavallinen. Kenkä valitaan aina suuremman jalan mukaan, ja pienempää jalkaa voi tarvittaessa täydentää pohjallisella. Aiheesta kerrotaan tarkemmin artikkelissa kun jalat ovat eri kokoiset.
3. Sukat, joita kengän kanssa oikeasti käytetään. Paksu villasukka voi viedä talvikengästä puolen koon verran tilaa. Ohuella nailonsukalla sovitettu kenkä tuntuu tammikuussa yllättävän ahtaalta.
4. Varvasvara ja kantapään pito. Aikuisen kengässä isovarpaan edessä pitäisi olla noin 1-1,5 cm tilaa. Kantapää ei saa nousta kävellessä yli muutamaa millimetriä.
5. Kävely kaupassa, mieluiten myös kovalla lattialla. Hyvä myyjä pyytää kävelemään, nousemaan varpaille ja menemään kyykkyyn. Silloin paljastuvat taivekohdan painaumat ja ylhäältä puristavat saumat.
Varvasvara kannattaa tarkistaa koskettamalla kengän kärkeä seisoma-asennossa. Peukalon leveys isovarpaan edessä on vanha mutta yhä toimiva nyrkkisääntö. Jos jalassa on kaareva lesti tai kenkä on kapeakärkinen, pelkkä pituusmitta voi johtaa harhaan. Siksi myyjän kannattaa painaa sormella myös kärjen sivuja eikä pelkkää varvasaluetta.
Myytti: kengät venyvät kyllä käytössä
Tämä on myymälöissä luultavasti useimmin kuultu perustelu liian pienen kenkäparin ostamiselle. Väite pitää paikkansa vain osittain. Sileä nahka ja mokka voivat antaa leveyssuunnassa jonkin verran periksi ja muotoutua päkiän kohdalta jalan mukaan, varsinkin ensimmäisten 2-3 käyttöviikon aikana.
Pituussuunnassa kenkä ei veny käytännössä lainkaan. Pohja, kärkivahvike ja kantavahvike pitävät muotonsa. Tekstiili-, tekonahka- ja Gore-Tex-kalvolla vuoratut kengät eivät jousta leveyssuunnassakaan juuri ollenkaan, koska kalvo ja vuori rajoittavat päällisen liikettä. Jos varpaat koskettavat kärkeä jo kaupassa, ne koskettavat sitä myös puolen vuoden päästä.
Toinen yleinen harhaluulo on, että kerran mitattu koko pätee loppuelämän. Aikuisenkin jalka muuttuu. Raskaus, painonvaihtelu ja ikääntyminen voivat pidentää tai leventää jalkaterää puolesta kokonaiseen kokoon. Jos edellisestä mittauksesta on yli 3-5 vuotta, uusi mittaus kannattaa.
Jalkamittaus kenkäkaupassa eri tilanteissa
Yleisohjeet toimivat useimmille, mutta poikkeuksia on. Talvikengissä varvasvaraa saa olla enemmän, noin 1,5-2 cm, koska paksun sukan lisäksi kengän sisällä tarvitaan lämpöä eristävä ilmakerros. Liian tiukka talvikenkä on kylmä, vaikka vuori olisi villaa. Pohjois-Suomen pakkasilla ero tuntuu nopeasti.
Juoksukengissä jalka turpoaa pitkällä lenkillä selvästi, minkä vuoksi monet juoksijat ostavat puoli kokoa arkikenkiä suuremman parin. Sovitus kannattaa tehdä iltapäivällä, jolloin jalka on jo päivän mittaan turvonnut.
Lasten kengissä kasvuvaraa jätetään yleensä 1,2-1,7 cm. Alle kouluikäisen jalka kannattaa mitata 3-4 kuukauden välein, koska lapsi ei välttämättä osaa kertoa, että kenkä puristaa. Kasvuvaraa ei kuitenkaan saa olla liikaa: yli kahden sentin vara saa lapsen kompastelemaan ja kenkä taittuu väärästä kohdasta.
Jalkavaivoissa, kuten plantaarifaskiitissa, lattajalassa tai diabeteksessa, kenkäkaupan mittaus ei riitä yksinään. Tällöin kannattaa hakeutua jalkaterapeutin tai apuvälineteknikon arvioon. Yksilöllisten tukipohjallisten hinta on tyypillisesti 150-300 €. Lisää tietoa löytyy artikkelista ortopediset kengät ja tukipohjalliset.
Yleisimmät virheet sovituksessa
Ensimmäinen virhe on ostaa kenkä kokonumeron perusteella sovittamatta. Koko 42 vaihtelee merkkien välillä jopa puolella koolla. Esimerkiksi monet italialaiset juhlakengät on mitoitettu pienemmiksi kuin saksalaiset mukavuuskengät, ja Ecco tai Gabor tarjoavat osasta malleista erikseen leveämpiä lestejä.
Toinen virhe on sovittaa aamulla. Jalan tilavuus voi kasvaa päivän aikana useita prosentteja. Kello yhdeksän täydellisesti istuva kenkä voi illalla painaa päkiän kohdalta.
Kolmas virhe on kokeilla vain toista kenkää. Tavallinen näky arkisessa kenkäkaupassa: asiakas sovittaa vasenta kenkää istuen, toteaa sen hyväksi ja maksaa. Kotona selviää, että oikea jalka on suurempi ja hiertää isovarpaan nivelestä. Molemmat kengät jalkaan, nauhat kiinni ja muutama kierros myymälässä – tähän kuluu kaksi minuuttia, ja moni turha palautus jää tekemättä.
UKK
Maksaako jalkamittaus kenkäkaupassa?
Useimmissa kenkä- ja urheiluliikkeissä jalkamittaus ja perussovitus ovat maksuttomia. Laajempi askelanalyysi tai juoksumattoanalyysi voi maksaa 20-60 €, ja hinta hyvitetään usein, jos asiakas ostaa kengät samasta liikkeestä.
Voinko mitata jalkani kotona ja tilata kengät netistä?
Kotimittaus paperin ja viivoittimen avulla antaa pituudesta hyvän arvion, ja ohjeet löytyvät artikkelista oikean kenkäkoon löytäminen. Leveyttä, holvia ja eri lestien välisiä eroja kotimittaus ei kuitenkaan paljasta, joten ensimmäinen pari uudelta merkiltä kannattaa sovittaa liikkeessä.
Kuinka usein aikuisen jalat pitäisi mitata?
Ilman muutoksia jalat kannattaa mitata noin 3-5 vuoden välein. Raskauden, huomattavan painonmuutoksen tai uusien jalkakipujen jälkeen mittaus kannattaa tehdä heti.
Mittaus on lähtökohta, sovitus ratkaisee
Hyvä jalkamittaus antaa tarkan tiedon pituudesta, leveydestä ja jalkojen välisestä erosta. Vasta sovitus kertoo, sopiiko juuri tämä lesti, materiaali ja malli. Kenkiä kannattaa sovittaa iltapäivällä ja niiden sukkien kanssa, joita aiot käyttää. Molemmat kengät pannaan jalkaan, ja mitoitus tehdään isomman jalan mukaan.
Viimeinen käytännön vinkki: pyydä myyjää kirjaamaan mittaustuloksesi ylös tai ota kuva skannerin näytöstä. Tieto pituudesta, leveydestä ja kokoerosta helpottaa seuraavaa kenkäostosta, olipa se sitten talvikenkä, juoksukenkä tai juhlakenkä.