
Kun mittari painuu alle 15 pakkasasteen, moni huomaa, että talvikengät eivät enää lämmitäkään, vaikka niissä on paksu karvavuori. Tämä artikkeli kertoo, miksi kengät pakkasella pettävät, mistä tunnistaa ettei vuori enää riitä ja mitä ratkaisuja kannattaa harkita, kun pelkkä vuori ei enää riitä. Hyöty on suora: varpaat pysyvät lämpiminä bussipysäkillä, pulkkamäessä ja aamun koiralenkillä ilman, että joka talvi pitää ostaa uudet kengät.
Miksi vuori ei yksin lämmitä
Vuori ei tuota lämpöä. Se vain hidastaa sitä, kuinka nopeasti jalan oma lämpö karkaa. Jos jalka on liikkumatta, verenkierto hidastuu ja lämpöä syntyy vähemmän. Silloin paksukaan vuori ei pelasta.
Kokenut myyjä katsoo ensin kengän pohjaa, ei vuoria. Kylmä tulee yleensä alhaalta päin: jäinen asfaltti ja lumi vievät lämpöä kosketuksen kautta paljon nopeammin kuin pakkasilma kengän varren läpi. Ohut, kova kumipohja ilman eristävää välikerrosta johtaa kylmää suoraan jalkapohjaan, vaikka varressa olisi lampaanvillaa.
Toinen syy on kosteus. Jalka hikoilee jopa pakkasella, ja kostea vuori eristää huonosti. Kahden tunnin ostosreissun jälkeen Helsingin keskustan lämpimistä liikkeistä ulos tultaessa sama kenkä tuntuu yhtäkkiä kylmältä. Kenkä ei ole huono, vaan vuori on ehtinyt kostua sisällä.
Kengät pakkasella – merkit siitä, että raja tulee vastaan
Tavallinen vuorillinen talvinilkkuri tai kaupunkisaapas riittää yleensä noin 10-15 pakkasasteeseen, kun liikutaan reippaasti. Raja tulee vastaan nopeammin, jos seisot paikallasi. Tyypillisiä tilanteita ovat lasten jääkiekkotreenien seuraaminen, raitiovaunun odottaminen Tampereella tai ulkotyö rakennustyömaalla.
Merkit ovat selviä. Varpaat alkavat kihelmöidä 20-30 minuutin jälkeen, jalkapohja tuntuu kylmältä ennen varpaita, tai kengän sisäpohja on illalla kostea. Jos tunnet kylmän ensin kantapäässä ja päkiässä, ongelma on pohjassa. Jos kylmä alkaa varpaiden kärjistä, kenkä on todennäköisesti liian ahdas.
Pohjois-Suomessa, kuten Rovaniemellä ja Sodankylässä, 25-35 pakkasastetta ei ole harvinaista. Tällaisissa oloissa tavallinen vuorillinen kenkä ei riitä, vaan tarvitaan eri rakenne.
Mikä toimii, kun vuori ei riitä
Kovimmilla pakkasilla toimivat parhaiten saappaat, joissa on irrotettava huopa- tai villasisäke. Kuoman, Kamikin ja Sorelin talvimallit perustuvat tähän rakenteeseen, ja hintataso on tyypillisesti 100-250 €. Irrotettavan sisäkkeen suurin etu on, että sen voi kuivattaa yön aikana erikseen. Kiinteä vuori ei kuivu yhtä hyvin edes kengänkuivaimella.
Materiaalien eroista kannattaa lukea lisää artikkelista villa ja huopa talvikengissä, sillä villa eristää myös hieman kosteana, kun taas synteettinen karvavuori menettää eristyskykynsä nopeammin.
Ammattilainen aloittaa lämmön lisäämisen kuitenkin pohjasta. Eristävä lämpöpohjallinen huovasta, villasta tai alumiinikalvollisesta materiaalista maksaa noin 10-30 € ja voi tehdä tavallisesta talvikengästä selvästi lämpimämmän. Tämä edellyttää, että kengässä on tilaa, eli pohjallinen ei saa tehdä kengästä liian ahdasta. Valikoimaa löytyy osastolta lämpöpohjalliset.
Kun valitset kenkiä kovalle pakkaselle, tarkista nämä:
– paksu, eristävä välipohja tai erillinen huopapohja
– irrotettava sisäke, joka kuivuu yön aikana
– 1-1,5 cm tilaa varpaiden edessä sukan kanssa
– korkea varsi, josta lumi ei pääse sisään
– pakkasella pehmeänä pysyvä pohjakumi
Myytti: paksumpi sukka lämmittää aina enemmän
Tämä on yleisin väärinkäsitys. Jos kenkä on valmiiksi sopiva ohuella sukalla ja jalkaan vedetään paksu villasukka, ahdas kenkä puristaa jalkaa. Puristus heikentää verenkiertoa ja painaa sukan ja vuoren kokoon, jolloin niiden välistä katoaa eristävä ilmakerros. Lopputulos on kylmempi jalka kuin ohuella sukalla.
Paksu sukka lämmittää vain, jos kenkä on valittu sitä varten. Koon valinnasta kerrotaan tarkemmin artikkelissa paksut villasukat ja talvikengän koon valinta. Käytännössä kovan pakkasen kenkä on usein puolikkaan tai kokonaisen koon suurempi kuin syksyn nilkkuri.
Toinen sitkeä myytti koskee Gore-Texiä. Kalvo pitää veden ulkona, mutta se ei lämmitä. Kalvollinen kevytvaelluskenkä voi kovalla pakkasella olla jopa vuorillista nahkakenkää kylmempi, koska siinä on vähän eristettä.
Yleisimmät virheet pakkaskenkien kanssa
Ensimmäinen virhe on luottaa valmistajan lämpötilaluokitukseen kirjaimellisesti. Merkintä ”-40 °C” tarkoittaa yleensä aktiivista liikkumista eikä tunnin seisomista pilkkireiällä. Kannattaa varautua siihen, että paikallaan ollessa todellinen raja on 15-20 astetta luvattua lämpimämpi.
Toinen virhe on pitää samoja kenkiä joka päivä. Jos vuori ei ehdi kuivua yön aikana, kenkä on aamulla valmiiksi kostea. Kaksi paria vuorotellen tai irrotettavat sisäkkeet ratkaisevat tämän.
Kolmas virhe on nauhoittaa tai tarranauhat kiristää liian tiukalle ”lämmön säilyttämiseksi”. Tiukka nauhoitus nilkan kohdalta ehkäisee lumen pääsyn, mutta jalkapöydän päältä kengän pitää jäädä väljäksi. Jos varpaat ovat kylmät mutta kantapää pysyy lämpimänä, avaa nauhoitusta ensin.
Erikoistapaus ovat diabeetikot ja Raynaud’n ilmiöstä kärsivät. Heillä jalan oma lämmöntuotto voi olla heikompaa, eikä tavallinen sovitusohje aina päde. Silloin ratkaisuksi kannattaa harkita sähköisiä pohjallislämmittimiä tai keskustella jalkaterapeutin kanssa.
UKK
Riittääkö lampaankarvavuori 25 pakkasasteeseen?
Liikkuessa usein riittää, jos kengässä on eristävä pohja ja tilaa varpaille. Paikallaan seisoessa ei yleensä riitä, vaan tarvitaan huopasisäkkeellinen saapas tai lisäpohjallinen.
Miksi varpaat jäätyvät, vaikka kenkä on lämmin?
Tavallisimmat syyt ovat liian ahdas kenkä, kostea vuori tai ohut pohja. Tarkista ensin, että varpaiden edessä on vähintään sentin verran tilaa, ja kuivaa kengät joka yö.
Kannattaako talvikenkiin ostaa erillinen lämpöpohjallinen?
Kannattaa, jos kengässä on tilaa ja kylmä tuntuu ensin jalkapohjassa. Huopa- tai villapohjallinen 10-30 eurolla on edullisin tapa lisätä eristystä, mutta ahtaassa kengässä se pahentaa tilannetta.
Yhteenveto ja käytännön ohje ennen kovia pakkasia
Lämmin vuori ei enää riitä, kun pakkasta on yli 15 astetta ja liikutaan vähän, kun vuori kostuu päivän aikana tai kun kengän pohja johtaa kylmää. Ratkaisu on harvoin paksumpi vuori. Useimmiten auttavat eristävä pohja, riittävä tila varpaille ja irrotettava, kuivuva sisäke.
Ennen tammikuun kovia pakkasia kokeile talvikenkiä niiden sukkien kanssa, joita oikeasti käytät, ja seiso niissä kaupassa paikallasi pari minuuttia. Jos varpaita ei pysty liikuttamaan vapaasti, kenkä ei lämmitä 25 pakkasasteessa, vaikka vuori olisi kuinka paksu.